وَوَصَّيْنَا الْإِنْسَانَ بِوَالِدَيْهِ إِحْسَانًا ۖ حَمَلَتْهُ أُمُّهُ كُرْهًا وَوَضَعَتْهُ كُرْهًا ۖ وَحَمْلُهُ وَفِصَالُهُ ثَلَاثُونَ شَهْرًا ۚ حَتَّىٰ إِذَا بَلَغَ أَشُدَّهُ وَبَلَغَ أَرْبَعِينَ سَنَةً قَالَ رَبِّ أَوْزِعْنِي أَنْ أَشْكُرَ نِعْمَتَكَ الَّتِي أَنْعَمْتَ عَلَيَّ وَعَلَىٰ وَالِدَيَّ وَأَنْ أَعْمَلَ صَالِحًا تَرْضَاهُ وَأَصْلِحْ لِي فِي ذُرِّيَّتِي ۖ إِنِّي تُبْتُ إِلَيْكَ وَإِنِّي مِنَ الْمُسْلِمِينَ
Finnish
Me olemme myös käskenyt ihmisen tehdä hyvää vanhemmilleen; hänen äitinsä on kantanut hänet tuskalla ja synnyttänyt hänet kivulla, ja kantaminen ja vieroittaminen kestää kolmekymmentä kuukautta; ja kun hän saavuttaa kypsyysiän ja täyttää neljäkymmentä vuotta, hän sanoo: »Herra, suo minun olla kiitollinen siitä armosta, jota olet osoittanut minulle ja vanhemmilleni, suo että pystyisin hyviin tekoihin, jotka miellyttävät Sinua, ja salli kaiken koitua jälkeläisteni parhaaksi; totisesti, minä turvaan Sinuun ja kuulun Sinun alamaisiisi.»